Watercubs & Kivisilmän

työskentelevät näyttelynewfoundlandinkoirat

Sunnuntain vepe (treenikertomus)

Boom - Vesipelastustreenit 15.4.07

Treenipäivä (sunnuntai) alkaa märkäpuvun ja valjaiden päälle pukemisesta puolelta päivin. Ensimmäiseksi on aina vuorossa koiran (koirien)
lämmittely, eli yleensä joko patukan haku tai veneen perässä uinti. Tänään venettä ei oltu otettu mukaan, joten patukan haku.
Koska koulutan kahta koiraa samanaikaisesti, alkaa myös lämmittely siten. Ensin uidaan koirat vierellä n. 20m päähän rannasta ja sitten patukat
heitetäan veteen muutaman kerran, koirat hakevat omansa pois (ja tuovat minulle kateen ja heitan uudestaan). Vaikeutta saa mm. heittämällä
patukaa rantaa kohti, jolloin koiran täytyy kääntyä pois rannasta ja palata "avomerelle".
 

Veran patukka on pinkki, Caprin valkoinen, joten vaikka koirat lähetettiin "väärinpäin", niin oikein osasivat tuoda takaisin.

Samaan aikaan, kun me vielä lämmittelimme, muut olivat jo aloittaneet treenit. He hakivat patukkaa ja melaa.

Seuraavana oli vuorossa hukkuvan pelastaminen. Ensin pelastettiin elävä "Apua"-huutava ukko, sen jälkeen vuorotellen kuollut hukkuva kädestä pitäen.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Vera veti hukkuvan kädestä rantaan asti, aiemmin olimme harjoitelleet vain hukkuvan pelastamista hanskan avulla
(hukkuva pitää tyhästä hanskasta kiinni) takaisin tuomista.

Caprille tämä olikin jo tuttua puuhaa.

Hukkuvien jälkeen pääsin minäkin taas kastautumaan. Liikkeenä oli hukkuvan pelastaminen pelastusrenkaan avulla. Hukkuva huutaa keskellä järveä
apua, sekä minä että koira kiiruhdamme paikalle. Ihminen kun on nopeampi uimaan pääsee hukkuvalle ensin, kiertää renkaan hukkuvan ympäri.
Tähän mennessä koiran on jo ehtinyt hukkuvan luokse, jolloinka sille annetaan köysi
suuhun. Minä sitten uin nopeasti takaisin rantaan, koiran vetäessä hukkuvan rantaan.
Vienninkin otimme pelastusrenkaalla. Koiralle annettiin renkaan koysi suuhun ja hukkuvalle saavuttuaan vain kääntyi ympäri ja palasi takaisin,
hukkuva mukanaan..

Seuraavaksi haluttiin haastetta; ohjattu nouto. Veteen heitettiin kolme esinettä, joista yksi tietty piti hakea, Caprille arvottiin pinkki takaisin haettavaksi. 

Lähestyessä esineitä on tärkeä saada koira kääntymään jo siihen suuntaan jossa patukka on, sillä on helpompaa kääntää koira, kuin saada
se vaihtamaan esineen.

Capri onnistui hienosti ensiyrittämällä.

Veralle arvottiin taaimmainen valkoinen patukka haettavaksi. Hakua vaikeutti huomattavasti se, että kaikki esineet olivat suorassa
linjassa ja että kahden ohi (joista toinen on Veran oma) olisi pitänyt päästä onnistuakseen. Vera ohitti hienosti ensimmäisen, mutta
omaa patukkaa ei voinut vastustaa ja nappasi sen mukaansa. Lähdin sitten korjaamaan tilanteen, joka korjaantuikin heti kun Vera
huomasi, että aioin tulla sitä vastaan. Patukka vaihtui oikeaan ja kehuja piisasi.

Pissatauon jälkeen oli vuorossa jälleen hukkuvan pelastaminen. Hukkuva ui keskelle järveä ja hukkuu. "Satun" kavelemaan rannalla
koirani kanssa ja nään tilanteen: nopeasti toimintaa. Hyppään itse perään, uin hukkuvan luokse ja otan siitä kiinni ja alan vetämään
kohti rantaa. Sillä välin Capri ui kohti meitä ja kun saavuttaa meidät, otan kiinni valjaista ja annan sen vetää meidät rantaan. 

Päivän viimeiseksi harjoitukseksi päätettiin ottaa jälleen ohjattu nouto, mutta nyt siten että toinen oli oma patukka ja toinen esine puinen mela.

Onnistuneen melan haun jäljeen sai koiran palkkioksi käydä hakemassa oman patukkansa.

Lopettaakseen ja palauttaakseen koirat otimme jälleen aloitusharjoituksen, eli patukan haun. Muutama heitto veteen, valjaiden ja
märkäpuvun riisuminen, "tavataan keskiviikkona" ja "hei hei". Autolle päästessä kello on jo kolme, koirat väsyneitä ja omistakin myös.
Puolentunnin automatka kotiin, muutaman tunnin lepo ja ruoka maistaa...

Vera tarkkailee aktiivisena mitä rannassa tapahtuu.

-----

(c) Salmelin