Watercubs & Kivisilmän

työskentelevät näyttelynewfoundlandinkoirat

Vesipelastus:             Vesipelastusartikkelit

Vesipelastus eli vepe on laji, jossa koiran ohjaaja kastuu, kumiveneen soutaja kastuu, kilpailun tuomari kastuu ja joskus jopa vepeilevä koirakin kastuu! Laji on alun perin Newfoundlandinkoirille ja Landseereille kehitetty rodunomainen harrastusmuoto, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ylläpitää kyseisten rotujen pelastusvaistoa sekä tehokasta uintitaitoa. Vesipelastus perustuu rotujen pelastusvaistoon, joka on kehittynyt vuosisatojen aikana valikoivan jalostuksen myötä susille ja koirille ominaisesta metsästyskäyttäytymisestä. Vepeä harrastavan koiran täytyy nauttia vedestä ja sen on oltava fyysisesti tarpeeksi kookas ja voimakas jaksaakseen vetää useammankin hukkuvan tai veneen rantaan kovassakin tuulessa. Koira ei missään nimessä saa olla arka, epäluuloinen tai aggressiivinen vieraita kohtaan ja sen tulee olla hallinnassa niin vedessä kuin rannalla.

Kaikki harjoittelu alkaa aina kuivalta maalta ja koiralla on oltava perustottelevaisuus kunnossa ennen kuin voit suunnata askeleesi kohti vedenrajaa. Maalla voit harjoitella narun kiinni ottamista, veneen vetoa (vedättämällä mehukanisteria) tai jopa ’suoraan’ käskyä. Käytä mielikuvitusta ja huumoria, niin sinulla ja koirallasi on aina hauskaa tämän märän harrastuksen parissa!

Koulutusvinkkejä voit lukea kirjoista:

Mantyla M., Salmelin B.: TARUNOMAINEN VESIPELASTAJAKOIRA JA TARUNOMAINEN YSTÄVÄ: NEWFOUNDLANDINKOIRA (joulukuu 2009)

Adler J.: Water work, Water play (uudistettu painos 2009)

-------------------------
 

Oma vepe-harrastus:
 

Aloitimme vesipelastuksen täysin ummikkoina Belgian Newfoundlandinkoira yhdistyksen järjestämissä treeneissä. Jatkoimme siellä puolisentoista vuotta silla se oli ainoa vaihtoehtomme: emme osanneet etsiä toista seuraa.
Vihdoin ja viimein löysimme muitakin seuroja. Koulutustapamme on muokkaantunut useamman maan ja useamman tavan summaksi.

       

Tatanykya olemme osa International Water Rescue Dog Academya (IWRDA). Treenit meilla on kerran viikossa 2-2.5h maaliskuusta marraskuuhun. Ohjaajat on yhdessa koirien kanssa vedessa, ja jollei koira tee niin ohjaaja tekee. Tarkoituksenamme ei ole seurata saantoja vaan pelastaa ihmisia.

Akatemia pyrkii ylläpitämaan ja kehittamaan noffien ja landseerien kayttotarkoituksia. IWRDA on osa Belgian Pelastus Jarjestoa. Jasenina ohjaajat joutuvat kaymaan ja suorittamaan vuosittaisia kursseja ja diplomeja jotta saavat pysya jarjeston jasenina ja paivittaa tietoja vesipelastuksesta.

  

Itse olen (nuorin koko historian aikana) suorittanut hyvaksytysti kansainvalisen venepelastus -kurssin (rescue boat driver course) ja paasen nyt ryhman kanssa pelastamaan hukkuvia tositilanteissa. Olen suorittanut myos Belgian hengenpelastusyhdistyksen jarjestaman ensiapu kurssin ja muitakin BLS ja AED diplomit. Suoritettuani vielä muutamia kursseja (mm. kaytannon kokemus, koiran ensiapu..) hyvaksytysti, kohta olen virallinen hengenpelastaja Euroopan alueella.

Kuivaharjoitukset ovat tarkea osa koulutusta. Se on kuin normaalia tottelevaisuuskoulutusta, mutta lisana vene, koysi ja "hukkuva". Omaa kekseliaisyytta kayttaen voi harjoitella mita vain, ja maalla on helpompi korjata ja hioa vedessa tehtyja virheita.

Kesäisin käymme Teija Lakan vepessä, Valkealassa. Se on se aika vuodesta jolloin harjoittelemme kokeita varten. Usein kestää muutama viikko ennen kuin koirat ymmärtävät, ettei saa käyttää loputonta määrää käskyjä, eikä ohjaajakaan saa veteen tulla. IWRDA tapa sopii meille ja koirillemme  paremmin. 

(c) Salmelin