Watercubs & Kivisilmän

työskentelevät näyttelynewfoundlandinkoirat

Jean Marc Durand

(Ranskan kielestä suomentanut Bettina Salmelin, raakakäännöksestä jutuksi muokannut Marika Mäntylä.)

TYÖKOIRIEN KOULUTTAMINEN RANSKALAISITTAIN

- Koirien hyödyntäminen tosi tilanteissa

Ranskassa vesipelastuskoirien koulutuksella on pitkä ja monivaiheinen menneisyys. Federation Nationale de maitres chiens sauveteurs nautiques eli Kansallinen
vesipelastuskoiranomistajien järjestö on toiminut vuodesta 1985 alkaen. Kahdenkymmenen vuoden aikana seura ja sen toiminta on kehittynyt palvelemaan yhä
paremmin harrastajien tarpeita.

Koulutus ja oppiminen

Tärkeintä on edetä hitaasti. Aikuisella koiralla menee aikaa siihen, että lihaksisto ja luusto muokkautuvat kestämään raskasta ja uutta työtä. Mikäli koulutus
aloitetaan liian rajusti, lihaksisto ja luusto ylirasittuvat. Nöffin pentu on taasen kuin pikku lapsi, se ei pysty keskittymään pitkää aikaa mihinkään.
Kouluttajan tyylin tulee siis olla: hitaasti hyvä tulee.

Etenkin pentua kouluttaessa paikan tulee olla turvallinen. Aidattu alue, jossa ei ole kuoppia tai muita eläimiä, on ehdottomasti paras paikka. Pentu kannattaa
suojata myös häiriötekijöiltä kuten kovilta ääniltä ja muilta eläimiltä.

Koiraa ei tarvitse eikä kannatakaan kouluttaa tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa, jotta koira toimisi myös muilla rannoilla ja kaikkina vuorokauden aikoina.
Koulutustuokion tulee aina loppua positiiviseen kokemukseen kuten leikkiin, kehuihin tai makupaloihin. Nöffit ovat rauhallisia otuksia, eivätkä ne pidä karjumisesta
ja huutamisesta. Jos jokin menee pieleen, viisas ohjaaja vetäytyy tilanteesta, hengittää syvään ja rauhallisesti ja jatkaa kouluttamista vasta, kun on itse rauhoittunut.
Mitä enemmän ohjaaja omaa koulutuskokemusta, sitä paremmin hän osaa toimia myös newfoundlandinkoiran kanssa, mutta ohjaajalta vaaditaan myös kykyä
soveltaa aikaisempia tietojaan juuri nöffille sopivaksi.

Kun ohjaajan ja koiran suhde on kunnossa, kommunikointi sujuu kuin itsestään pienillä sanoilla, eleillä, katseella, pään nyökytyksellä ja naksuttelulla vaikkapa
kielellä. Käskyjen tulee aina olla loogisia ja selkeitä. Parhaaseen tulokseen päästään, kun ohjaaja käyttää samanaikaisesti kahta käskyä: ele-ele, ääni-ele tai ele-ele.
Kannattaa myös opetella kehumaan niin, että saa koiran tuntemaan olonsa turvalliseksi äänellään ja sanoillaan.

Nöffi ja kouluttaminen

Koulutukset alkavat aina kuivaharjoittelulla, jotta yhteinen kontakti löytyy. Perustottelevaisuus eli seuraaminen, odottaminen, luoksetulo, alkavat kehittyä
perussanastoksi eli siis käskyt tulevat itsestään selviksi. Kun koira osaa käskyt maalla, voidaan aloittaa harjoittelu vedessä, eli aletaan harjoitella tottelemista
kun ohjaaja on kauempana koirasta. Tällöin opetellaan kaukokäskyjä ja käsimerkkejä.

Vesipelastuksessa koiran pitää olla sosiaalinen, joten pentua pitää totuttaa erilaisiin ihmisiin ja koiriin alusta alkaen.  Lisäksi hyvän vesipelastuskoiran tulee olla
rohkea: se ei saa pelätä ääniä, hissiä tai keikkuvaa venettä.

Vesipelastus muodostuu kahdesta erillisestä osasta:

- Koiran työskentely, joka alkaa esineiden hakemisesta, ohjaajalle tuntemattoman hukkuvan näyttämistä ja päätyy surffilaudan tai veneiden hakuun.
Koira alkaa ymmärtää ammattinsa vesipelastajana.

-Koiran ja ohjaajan yhteistyö, jossa molemmat osapuolet tutustuvat toisiinsa paremmin ja suhde lujittuu.

Viidentoista kuukauden jälkeen alkaa kehitys ja koulutus kohti ”oikeaa” vesipelatusta. Koulutukset vaikeutuvat: veteen meno vaikeutuu, veneet ovat yhä
painavampia ja harjoituksissa eteen tulee ennakoimattomia tilanteita.

Koulutusten kestoja toistuvuus kulkevat käsi kädessä nöffin kasvun kanssa. Ensimmäisen vuoden ajan kerran viikossa olevat koulutukset ja uinti riittää mainiosti,
mutta päivittäisen tottelevaisuusharjoitukset ovat välttämättömiä. Kun koira kasvaa ja se etenee korkeammalle tasolle, kannattaa osallistua monipäiväisiin leireihin,
joihin osallistuminen parantaa pitkäaikaisesta kestävyyttä sekä koiran henkistä ja fyysistä jaksamista.

Parivaljakon koulutus

Kun koulutetaan tosi tilanteissa toimivia työkoiria, on aina kyse parivaljakon kouluttamista ja tavoitteena on saada parivaljakosta suurin mahdollinen osaaminen
esiin. Koiran ohjaajat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin:

1. tyyppi

Omistaja: Omistaja on liian rauhallinen tai pehmeä komentaakseen, ei ole ”paikalla” (siis ajatukset mukana), ei ole kiinnostunut kouluttamisesta ja
tottelevaisuudesta, epajärjestelmällinen, ei yritä ymmärtää nöffiään.
Koira: Koira ei hanskassa, tai on  poissaoleva, pelkää vettä tai ei välitä siitä (kaikilla nöffeillä ei ole vaistoa ja rakkautta veteen).

Tulos:

-Maaharjoitukset epätarkkoja, tulokset epävarmoja.

-Ei halua ottaa opikseen.

-Vepe rajoitettua.

-Vaara haavereille/tapaturmille.

- Ohjaaja saattaa suuttua koiralleen, ja koira haluaa joko poistua tilanteesta tai pelkää koko ajan toimivansa väärin.

- Kouluttajalla ei ole edellytyksiä positiivisiin tuloksiin eikä selvitä vaikeuksista.

2. tyyppi

Omistaja: Omistaja ei luota itseensä, mutta on vedessä, ei osaa käskeä kuin

yhdellä tapaa, ei ymmärrä nöffiään täysin.

Koira:Hyvin kunteleva, voimakas, kestävä.

Tulos:

-Nopea kehitys, jos ei häiriöitä.

-Tehtävät hyvin suoritettu.

-Parivaljakko sopeutuu hyvin eri tilanteisiin.

-Nopea oppiminen vesipelastajaksi mahdollista.

-Molemminpuolinen luottamus.

- Parivaljakko kelpaa mukaan ns. keskivertotiiminä mukaan todellisiin pelastustilaisiin, mikäli saa koko ajan tukea muilta pareilta.

Kolmannen tyypin edustajat voivat tähdätä todellisiin työtehtäviin, ja toimia niissä sekä muiden kanssa että yksinään.

Käskyt

Käskyt ovat kuin jarrut tai kaasutin. Ohjaajan tulee ymmärtää, miten ohjaa koiraansa niin, ettei jouduta vaaratilanteisiin. Ääntä voi käyttää kahdella eri tavalla:
1. Käskysanat (stop, ei, ei liiku, pysy… vahvistuvat matalalla äänellä, nopealla lyhyellä sanalla) sekä
2. Stimuloivat käsky (eteen, hyppää... vahvistetaan  dynaamisella, laulavalla, korkealla äänellä).

 Käskyt voi opettaa koiralle monella tapaa. Perinteisesti kouluttamisella tarkoitetaan sitä, että koira kuulee tietyn sanan ja ymmärtää, mitä sen edellytetään
tekevän sanan kuullessaan.  Koiraa voidaan kouluttaa joko esimerkkioppimisella (toinen pari tekee ensin, nöffi toistaa saman liikkeen ohjaajansa kanssa) tai sanan
liittämisellä koiran sen hetkiseen tekemiseen eli omista tarkkailee koiraa ja kun se tekee halutun asian, esimerkiksi juoksee, omistaja sanoo ”juoksee” ja koira oppii
hiljalleen yhdistämään asiat toisiinsa. Toistoja tarvitaan useita, samoin oikea-aikainen palkitseminen on ensiarvoisen tärkeää.

Jean Marc Durand kehitteli  vuonna 1980 silloin ainutlaatuisen koulutustavan. Tarkoituksena on kouluttaa ensin ohjaaja, ja sen jälkeen ohjaaja kouluttaa koiransa.
Ohjaajan on osallistuttava kursseille, luennoille ja koulutukseen sekä seurattava eläinten käyttäytymiseen liittyvää kirjallisuutta. Tärkeintä on ensin luoda hyvä
suhde ihmisen ja eläimen välille. Kun suhde on kunnossa, omistaja ja koira pystyvät kommunikoimaan keskenään katseilla, eleillä ja miltei telepaattisesti. Ohjaaja on
yhtäaikaisesti kommunikaatiossa lähettäjä ja vastaanottaja, eli ohjaaja lukee koko ajan koiraansa.

Tällainen suhde vaatii sen, että ihminen on aina pomo, tasapainoinen ja rauhallinen. Ohjaajan tulee osata lukea koiraansa ja sen käytöstä sekä kyetä olemaan
tasaveroinen työpari silloin kun tehdään töitä. Käskyttämisessä rauhallinen äänenpaino on tärkeää. Kun koira suorittaa tehtävän oikein, sitä kiitetään reilusti, jos se
epäonnistuu, vika on silloin ohjaajan joka ei ole ohjaamaan koiraa oikein. Mitä enemmän asioita pystytään opettamaan leikin varjolla ja nöffeillä olevaa geneettisestä
lahjaa hyödyntäen, sen parempaan lopputulokseen päästään.

Käyttö pelastustehtävissä

Newfoudlandinkoiraa voidaan hyödyntää niin hukkuvien pelastamiseen kuin esineiden viemiseen niin merellä kuin tulva-alueillakin. Koira voi toimia yksinään
pelastamalla hukkuvia, hakemalla vedestä veneen tai tavaroita sekä viemällä köyden veneeltä toiselle veneelle sellaisissa tilanteissa, joissa muuta vaihtoehtoa ei ole.
Ohjaaja ja koira voivat yhdessä pelastaa hukkuvia, ohjaajan tehtävänä on rauhoitella veden varassa olevaa ja koira hinaa hukkuvan turvaan. Koira voi vetää
hukkuvan pois vaaralliselta alueelta ja ohjaaja aloittaa ensiavun. Koiraa voi hyödyntää kun pitää etsiä tietyltä alueelta ihmisiä, nöffi on hyvä paikallistamaan
kuplien avulla veden alla liikkuvia sukeltajia.

Pelastustehtävät voivat suuntautua:

-maalta tai satamasta veneelle

-maalta tai veneeltä hukkuvalle

-veneeltä maalle

-veneestä toiseen veneeseen

-rannasta toiseen

-rannasta saarelle.

Merellä newfoundland voi toimia ohjaajan antaman käskyn mukaan tai newfoundland voi toimia oma-aloitteisesti nähtyään onnettomuuden. Koira takaa 
turvallisuuden kivisissä ja matalissa olosuhteissa, joihin ei pääse veneellä. Koira voi myös valvoa, ettei kukaan mene uimaan vaarallisissa olosuhteissa.

Joella newfoundland voi lähteä käskyn saatuaan pelastamaan, mikäli esimerkiksi palokunta tarvitsee lisäapua. Joella koira on helppo viedä paikanpäälle ja koira 
voi hakea vedestä vaarallisia esineitä, jotka estävät muiden työskentelyä. Koira voi perata aluetta vaikkapa puiden oksista. Newfoundland voi estää ihmisiä menemästä 
veteen vaarallisissa paikoissa.

Järvillä koira voi valvoa, etteivät turistit huku ja estää näiden veteen menon vaarallisissa paikoissa. Newfoundland voi myös pelastaa vaikkapa hädissään huutavan 
lapsen tai lähteä pelastamaan kun näkee vaarallisen tilanteen.

Katastrofi- ja tulva-alueilla newfoundland toimii lisäapua ja hakee esineitä, veneitä, auttaa evakoimaan ihmisiä, vie ruokaa tai vaikkapa köyden niitä tarvitseville.

Tekstin asiatiedot on muokattu kahdesta Jean Marc Durandin kirjoittamasta artikkelista:

Durand Jean Marc. Le chien Terre-Neuve en sauvetage nautigue. 619-622. Recueil de Medecine Veterinaire Special Chien de Sport. Juillet-Auot. 1991.

Durand Jean Marc. L´entrainement du Terre-neuve sauveteur nautique. 719-721. Recueil de Medecine Veterinaire Special Chien de Sport. Juillet-Auot. 1991.

Le chien Terre-Neuve en sauvetage nautigue- artikelista newfoundlandinkoiran soveltuvuutta vesityöskentelyyn osuutta hyödynnetään myöhemmin toisessa jutussa, 
joka julkaistaneen NF-uutiset 1/2007.

Kiitos Kristiina Vuorelle artikkeleiden tunnistetietojen hankkimisesta sekä kirjastohoitaja Kaisu Eldenille vaiherikkaasta artikkelien hankkimisesta.

(c) Salmelin