Watercubs & Kivisilmän

työskentelevät näyttelynewfoundlandinkoirat

Koiraharrastusta Englannissa

Vihdoinkin sain oman koiran Englantiin. Ei se tuominen varsinaisesti koskaan ole ollut ongelma (raivotautivasta-ainetestin jalkeen 6kk odottaminen ja ennen tuontia sisa- ja ulkoloiskarkotteet ja terveystarkastus), mutta asunnon kanssa on aina Englannissa ongelma!

Vera aloitti syksynkuukausilla tuulisessa ja kosteassa maassa, Capri jatkoi kevaan tullen (edelleen yhta tuulisessa ja marassa ilmastossa). Osallistuimmekin molempien kanssa erilaisiin tapahtumiin; nayttelyista vetoon ja hyva koirakansalainen testiin. Kavimme myos seuraamassa paikallisia vepekokeita ja -treeneja.

Englannin noffikansa on erittain aktiivista porukkaa, oli kyseessa sitten nayttely tai veto-, toko- tai vepekokeet. Jokaiselle kuukaudelle on aina varattu useampi tapahtuma. Tapahtumat ovat yleensa viikonlopun kestavia karavaanarikokoontumisia. Paikalle saapuu yleensa 50-80 noffia, silla koiramaararajoituksia ei ole. Joskus myos ilmoittautumiset otetaan vastaan vasta paikanpaalla. Kokeiden hintaluokka oli noin 10€ tienoilla.

Harrastuporukat on jaettu maantieteellisen sijainnin perusteella, pohjoisen ja etelan yhdistykset ovat myos perustaneet isommat viralliset alajarjestot muiden pienempien seurojen lisaksi.

Nayttelyt

Koiranayttelyihin osallistuu paljon porukkaa. Erikoisnayttelyissa on pari sataa noffia, ja klubishoweissa (pienet erikoisnayttelyt) on yleensa noin vahan vajaa sata noffia. Ilmoittautumismaksut ovat halpoja (verraten muihin maihin), noin 15€/nayttely + 5€ lisaluokat. Hintoihin sisaltyy luettelo ja parkkimaksu.

Nayttelyiden luokkajako on omanlaatuinen. Saman koiran voi ilmoittaa useampaan luokkaan, kunhan luokkakriteerit tayttyvat. Koirat on jaettu sukupuolen ja aiempien meriittien perusteella, ei niinkaan ian. Nayttelyissa ei ole erikseen valioluokkaa, vaan ulkomaalaiset koirat/ muiden maiden valiot joutuvat automaattisesti avoimeen luokkaan kilpailemaan.

Nayttelyissa ei jaeta arvosteluja paperilapuille. Vain kolme sijoittunutta saavat kirjallisen arvostelun kansalliseen koiralehteen (ei Kennel Klubin lehti, vaan erikseen tilattava nayttelykooste vrt. Koira-Uutiset). Koiranayttelyn paatyttya ei tieda omaa arvosteluaan, kehatuomari yleensa kirjoittaa sen vasta kotona jalkikateen (riippuen nayttelykaytannosta).

Veto

“A test day is for entrants to have FUN with their dogs and delight in their joint achievements and those of fellow Newfoundland owners. Even at a test, remember never to become so serious that the fun goes out of working for either you or your Newfoundland.” (lainaus veto- ja vepekoesaannoista)

Vetokokeet ovat rentoja tapahtumia englantilaiseen malliin. Koirat voivat osallistua joko yksin tai parivaljakkona vetoon, tai vaikka palata askeleen taaksepain tasoissa, jos tuntuu silta ettei se ole viela valmis eteenpain. Koirat voivat ansaita“multipass award”in suoritettuaan saman tason useaan kertaan. Varsinaista vetovaliotittelia ei ole, mutta lapaistyaan neljannen tason kolme kertaa, saa siita vetovaliotittelia vastaavan kunniamaininnan.

Vetokeisiin osallistuu yleensa 30-50 koiraa (ainoastaan noffit voivat osallistua, tapahtumat ovatkin noffiyhdistysten jarjestamia).

Vetokokeet on jaettu neljaan eri tasoon, joissa jokaisessa on toko- ja veto-osuus. Tottelevaisuudessa katsotaan lahinna sita, etta ohjaaja pystyy hallitsemaan koiransa hyvin. Lyhyt luoksetulo, portista meno hallitusti ja paikalla makuu ovat yleensa osa suoritusta.

Veto-osuus on jaettu kahteen osaan toisesta tasosta lahtien: ensin "este"rata ja sitten "metsa"rata. Esterata on koiran hallitsemista: puiden kiertamista ja sillan ylityksia. Metsarata on se varsinainen veto-osuus painojen kanssa. Se on myos ohjaajalle haastavampi, silla esteet ovat luonnonesteita (kaatuneita puita, kuoppia, jyrkkia makia, rappusia yms).

Vetokoetta ei lapaise jos tottelevaisuus ei suju, karrysta tipahtaa esineita tai jos karry kaatuu. Kaskyrajoja ei ole, eika koiraa voi koskaan auttaa tai kehua liikaa. Ohjaaja saa auttaa koiraansa niin paljon kuin katsoo olevan tarpeen (mielummin liikaa kuin liian vahan). Mukana on myos ylimaarainen avustaja jokaiselle koirakolle, jota saa kayttaa niin paljon kuin haluaa. Avustaja ei kuitenkaan neuvo, eika tee mitaan mita ei erikseen pyydeta (varmistaa vain koiran turvallisuuden jos ohjaaja ei jotain estetta huomaa). Mahdollisuutena on myos irroittaa koira valjaista, jos este on liian vaikea (esimerkiksi kultatason koirat ylittaessa jokea).

Olin positiivisesti yllattynyt siita kuinka vaikeat tasot olivat. Saantoja lukemalla luulisi etta reitit olisivat olleet vain tasamaata ja puiden ympari ohjaamista, mutta reitit olivatkin todella haastavia (ohjaajallekin!) ja maastosta johtuen yllattavan rankkoja ! Metsareitit olivat kuin Repoveden vaelluspolkuja: kapeita, mutkaisia ja makisia.

Taso 2 (1,5km painot 10kg noin puolet matkasta)
Taso 3 (4km painot 15kg puolet matkasta)
Taso 4 (6km painot 20kg 80% matkasta)

Vepe

Vesipelastuskokeet ovat vetokokeiden tapaisia mukavia yhteisia viikonloppuja. Multipass awardit ovat mahdollisia ja “vepevalioituminen” (Kennelliitolta saapuva kunniamaininta) tapahtuu lapaisemalla vaikeimman tason kolmesti. Koirat suorittavat kaikki omat liikkeet perajalkeen, joten liikkeiden matkat ovat suht lyhyet.

Suurimmat saantoerot Suomeen:

-koira saa muuttaa otettaan tavarasta ilman virhepisteita

-koiraa saa kaskea/kehua rajattomasti

-koiralla saa olla pelastusliivit

-ohjaaja saa ohjata ja kahlata veteen vyotaroon asti muttei fyysisesti koskea koiraan

Koesaannot: 

http://www.thenewfoundlandclub.co.uk/files/workingsection/water_regs_2006.pdf

(c) Salmelin