Watercubs & Kivisilmän

työskentelevät näyttelynewfoundlandinkoirat

Vapaasti suomentanut Bettina & Annina Salmelin

Newfoundlandinkoiraesittely Amerikan Kennelliiton rotukirjasta vuodelta 1939

Lähde: The American Kennel Club (1939): The Complete Dog Book – Care, Handling and Feeding of Dogs and Pure Bred Dogs: The Recognized Breeds and Standards
 

Rotumääritelmä on kirjoitettu näkökulmasta, jossa koira on työkoira ja ensisijaisesti koira joka on kotonaan niin maalla kuin vedessäkin.

Vaikka hän on ylivertainen vesikoira, Newfoundlandikoiraa on käytetty ja edelleen käytetään Newfoundlandissa ja Labradorissa todellisena työkoirana, vetäen kärryjä ja vielä useammin kantaen taakkoja kuin vetojuhta. Jotta hän pystyy suorittamaan näitä toitä ihmiskunnalle, Newfoundlandinkoiran on oltava suuri koira – niin suuri että jaksaa vetää rantaan hukkuvia miehiä - ; hänella tulee olla voimakkaat takajalat ja suuri keuhkojen tilavuus joka sallii hänen uida väsymättä pitkiä matkoja; hänella tulee olla paksu turkki joka suojaa häntä jäisiltä vesiltä; hänen tulee olla vahva, lihaksikas, ja ehdottomasti tasapainoinen rakenteeltaan, jotta hän pystyy tekemään sitä tyotä, josta hän on tullut ansaitusti tunnetuksi.

Yli kaiken Newfoundlandinkoiralla tulee olla viisautta ja uskollisuus ja perusystavallisyys, jotka ovat hänen parhaiten tunnetut piirteensä. Hänen tulee olla pystyvä ja haluava oppia auttamaan omistajaansa suorittamaan tämän tarkeät tehtävät käskystä ja hänella tulee olla viisaus toimia yksinään omalla vastuullaan kun hänen pelastustyö sitä vaatii.

Tässä maassa jossa Newfoundlandinkoiria on ei arkipäivän työkoirana, vaan kumppanina, vartijana ja ystävänä, me arvostamme erityisesti niitä mahtavia, oikean Newfoundlandikoiran, peruspiirteitä. Tässä koirassa saamme suuren koon ja vahvuuden jotka tekevät hänestä tehokkaan vartiokoiran, yhdistettynä lempeyteen joka tekee hänestä turvallisen kumppanin pienimmällekin lapselle. Vuosikaudet hän on ollut perinteinen lasten suojelija ja leikkitoveri. Hän ei ole helposti pienten käsien satutettavissa (niinkuin pienempi koira) ja hän tuntuu ottavan luontevasti opettamatta itselleen lapsenvahdin työt. Emme tunne parempaa kuvausta Newfoundlandinkoiran luonteesta kuin mitä tunnetussa muistokirjoituksessa:

Tässä lepää olento,
joka oli kaunis, mutta ei turhamainen,
voimakas, mutta ei pöyhkeä,
rohkea, mutta ei julma,
ja jolla oli kaikki ihmisen hyveet,
mutta ei ainuttakaan hänen pahettaan.

Nämä säkeet olisivat tyhjää imartelua,
jos ne olisi kirjoitettu ihmisen muistolle.
Mutta Boatswainin, koiran, muistolle ne tekevät oikeutta,
Boatswainin, joka syntyi Newfoundlandissa toukokuussa 1803
ja kuoli Newstead Abbeyssa 18. marraskuuta 1808.

Amerikkalaisen rotumääritelmän mukainen nf-koira vuodelta 1930

Rotumääritelmä Amerikassa vuodelta 1939

(pienemmällä alla FCI maiden nykyinen rotumääritelmä) :
 

Symmetria ja Yleisvaikutelma: Newfoundlandinkoira on vaikuttava näky silmälle vahvuudellaan ja suurella liikunnallisuudellaan. Hänen tulee liikkua vapaasti raajoillaan rungon riippuessa kevyesti niiden varassa, siten ettei pieni vartalon keinunta ole ei-toivottua; mutta kuitenkin kevyt tai kolkko selkä, löysä lantio ja pihtikintut ovat ehdoton virhe.
 

KÄYTTÖTARKOITUS: Raskaiden taakkojen vetämiseen tarkoitettu vetokoira sekä vesikoira.
YLEISVAIKUTELMA: Newfoundlandinkoira on massiivinen, vahvarunkoinen ja lihaksikas koira, jolla on tasapainoiset liikkeet.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituus mitattuna lapojen kärjestä istuinluun kärkeen on suurempi kuin säkäkorkeus. Runko on tiivis. Nartun runko voi olla hieman pitempi eikä niin massiivinen kuin uroksen. Etäisyys säästä rintakehän syvimpään kohtaan on hieman suurempi kuin rintakehän alaosasta maahan.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Ilmeestä heijastuu hyväntahtoisuus ja lempeys. Newfoundlandinkoira on arvokkaan iloinen ja kekseliäs sekä tunnettu aidosta yställisyydestään ja rauhallisuudestaan.
LIIKKEET: Newfoundlandinkoiran eturaajan askel on pitkä ja takaraajan työntö voimakas, mikä antaa vaikutelman vaivattomasta liikunnasta. Lievä selän rullaus on luonnollista. Vauhdin lisääntyessä raajat lähenevät keskiviivaa ylälinjan pysyessä suorana.
 

Luusto: Massiivinen läpikotaisin, mutta ei saa antaa raskasta inaktiivista vaikutelmaa

Pää: Tulee olla leveä ja massiivinen, ilman selvää otsapengertä, niskakyhmyn tulee olla hyvin kehittynyt ja kuonon tulee olla lyhyt, selkeä piirtoinen ja suht neliömäinen, hienon karvan peittämä.
 

PÄÄ: Massiivinen. Nartun pään rakenne on sama kuin uroksen, mutta se ei ole yhtä jykevä.
KALLO-OSA: Leveä; päälaki on hieman kaartuva ja niskakyhmy voimakkaasti kehittynyt.
OTSAPENGER: Selvästi havaittava mutta ei koskaan jyrkkä.
KIRSU: Suuri ja hyvin pigmentoitunut. Sieraimet ovat hyvin kehittyneet. Mustilla ja valkomustilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla ruskea.
KUONO-OSA: Ehdottomasti neliömäinen, syvä, kohtuullisen lyhyt, lyhyen ja hienon karvan peittämä sekä rypytön.
HUULET: Suupielet ovat selvästi havaittavat, mutta eivät ylikorostuneet.
PURENTA: Leikkaava tai tasapurenta.
POSKET: Pehmeät.


Turkki: Tulee olla suora ja tuuhea, karkealaatuinen ja öljyinen, ja sen tulee pystyä hylkimään vettä. Jos harjattu vastakarvaan, tulee sen laskeutua takaisin itsestään.
 

KARVA: Kaksinkertainen ja vettähylkivä. Peitinkarva on kohtalaisen pitkää ja suoraa, ei lainkaan kiharaa. Lievä laineikkuus on sallittua. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää, talvisin tiheämpää kuin kesällä, mutta aina havaittavissa jonkin verran takaosassa ja rinnassa. Pään, kuonon ja korvien karva on lyhyttä ja hienoa. Etu- ja takaraajat ovat hapsuiset. Häntä on kauttaaltaan pitkä- ja tuuheakarvainen, mutta karvoitus ei ole viirimäinen. Karvapeitteen trimmausta ja leikkausta ei suosita
 

Runko: Tulee olla vahvasti tynnyrimäinen ja selän leveä. Vahva kaula hyvin lapoihin ja selkään kiinnittynyt, lihaksikkaalla lanteella.
 

RUNKO: Luusto on kauttaaltaan massiivinen. Sivulta katsottuna runko on syvä ja voimakas.
KAULA: Vahva, lihaksikas, hyvin lapoihin kiinnittynyt ja tarpeeksi pitkä, jotta pään asento on ylväs. Ei runsaasti löysää kaulanahkaa.
YLÄLINJA: Vaakasuora ja kiinteä säästä lantioon.
SELKÄ: Leveä.
LANNE: Vahva ja lihaksikas.
LANTIO: Leveä ja viisto noin 30º:en kulmassa.
RINTAKEHÄ: Leveä, täyteläinen ja syvä. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on lähes suora, ei koskaan ylöspäin kohoava.
 

Rinta: Tulee olla syvä ja suhteellisen leveä ja hyvin peitetty karvalla, mutta ei kuitenkaan niin paljon että syntyy kaulus.

RINTAKEHÄ: Leveä, täyteläinen ja syvä. Kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.

Eturaajat: Tulee olla täysin suorat, hyvin lihasten peittämät, kyynärpäät sisään, mutta hyvin alas asettuvat, ja karvoittunut takaa alas asti.

ETURAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset sekä kävellessä että hitaassa ravissa.
LAVAT: Erittäin lihaksikkaat ja taakse sijoittuneet.
KYYNÄRPÄÄT: Rintakehän myötäiset.
VÄLIKÄMMENET: Hieman viistot.
 

Käpälät: Tulee olla suuret ja hyvin muotoutuneet. Hajavarpaat tai sisäänkääntyneet käpälät ovat ei-toivottuja.

ETURAAJAT:
KÄPÄLÄT: Suuret ja sopusuhtaiset runkoon nähden, selvästi pyöristyneet ja tiiviit. Varpaat ovat vahvaat ja tiiviisti yhdessä ja niiden välissä on räpylät.
TAKARAAJAT:
KÄPÄLÄT: Vahvat ja tiiviit. Mahdolliset kannukset tulee poistaa.
 

Takaosa ja raajat: Tulee olla erittäin vahvat; jaloilla tulee olla suuri vapaus liikkeeseen, ja vähän karvoitusta. Löysä lantio ja pihtikintut ovat suuria virheitä; kannukset ovat ei-toivottuja ja tulee poistaa.

TAKARAAJAT:
YLEISVAIKUTELMA: Newfoundlandinkoiran takaosan rakenne on ensisijaisen tärkeä, sillä työntövoima, jota tarvitaan taakkojen vetämiseen, uimiseen ja maantavoittaviin liikkeisiin on pääasiassa riippuvainen takaosasta. Lantioluun tulee olla vahva, leveä ja pitkä.
REIDET: Leveät ja lihaksikkaat.
POLVET: Hyvin kulmautuneet, mutta eivät niin että vaikutelma olisi ylikulmautunut.
SÄÄRET: Vahvat ja melko pitkät.
KINTEREET: Melko lyhyet, matalat, etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset, eivät sisä- eivät ulkokierteiset.
 

Häntä: Tulee olla keskipitkä, ulottuen hieman kintereiden alapuolelle, sen tulee olla suhteellisen paksu, ja hyvin peittynyt pitkällä karvalla, mutta ei niin etta se muodostaisi lipun. Kun koira seisoo paikallaan, ei innostuneena, hännän tulee riippua alaspain ja pään kuuluu taipua hieman; mutta kun koira on liikkeessä, sen tulee kantaa häntää aavistuksen ylhäällä, ja kun koira on innostunut häntä on suorana, hännänpää hieman ylöspain taipuneena. Häntämutkat tai selän päälle kiertyneet hännät ovat erittäin ei-toivottuja.

HÄNTÄ: Newfoundlandinkoira käyttää häntäänsä peräsimenä uidessaan. Siksi häntä on vahva ja tyvestään leveä. Koiran seistessä häntä riippuu suorana mahdollisesti hieman kärjestään kaartuneena ulottuen kintereeseen tai hieman sen alapuolelle. Koiran liikkuessa tai innostuessa häntä nousee selkälinjan tasolle hieman ylöspäin kaartuvana, mutta ei saa kiertyä selän päälle tai kaartua takaraajojen väliin.
 

Korvat: Tulee olla pienet, hyvin takasivuille asettuneet päänmyötäisesti ja neliömäisesti, hienon karvan peittämät, ilman hapsuja.

KORVAT: Suhteellisen pienet, kolmiomaiset, pyöreäkärkiset, kallon takasivulle kiinnittyneet ja päänmyötäiset. Kun aikuisen koiran korvaa vedetään eteenpäin, korvalehden kärki ulottuu saman puoleisen silmän sisänurkkaan.
 

Silmät: Tulee olla pienet, tummanruskeat, kohtuullisen syvällä sijaitsevat, ilman sidekalvon näkymistä, sekä asettuneet kohtuullisen etäälle toisistaan.

SILMÄT: Suhteellisen pienet, kohtuullisen syvällä sijaitsevat ja etäällä toisistaan. Sidekalvoa ei ole näkyvissä. Mustilla ja valkomustilla koirilla väriltään tummanruskeat, ruskeilla sallitaan vaaleammat sävyt.
 

Korkeus ja paino: Koko ja paino ovat erittäin haluttuja kunhan koiran kokonaisuus on tasapainoinen. Urosten arvioitu keskisäkäkorkeus on 28 tuumaa ja nartuille 26 tuumaa.

Urokset 140 -150 paunaa

Nartut 110 - 120 paunaa

KOKO JA PAINO:
SÄKÄKORKEUS: Keskikorkeus on täysikasvuisilla uroksilla 71 cm ja nartuilla 66 cm.
PAINO: Keskipaino on uroksilla noin 68 kg ka nartuilla noin 54 kg. Suuri koko on toivottava edellyttäen että rodunomainen sopusuhtaisuus, voimakas rakenne ja oikeanlaiset liikkeet säilyvät.



Väritys: Mattapintainen pikimusta. Hienoinen pronssin vivahde tai valkoinen läiskä rinnassa ja varpaissa eivät ole ei-toivottua.

VÄRI: Musta, valkomusta ja ruskea.
Musta: Perinteinen väri on musta. Värin tulee olla mahdollisimman tasainen, hieman auringon polttama sävy sallitaan. Valkoiset merkit rinnassa, varpaissa ja / tai hännän päässä ovat sallitut.
 

Muu kuin musta (Landseer): Tulee kaikin tavoin seurata mustaa paitsi värin suhteen, mikä voi olla melkein mikä tahansa, kunhan se ei ole hyväksytty “mustaan luokkaan”, mutta värit joita tulee eniten suosia ovat valkomusta ja pronssi. Värien kauneuteen tulee kiinnittää paljon huomiota.

Mustat koirat joilla on vain valkoista varpaissa ja rinnassa ja hännänpäässä, tulee esittää “mustassa luokassa”.

Valkomusta: Tämä väritys on rodulle historiallisesti merkittävä. Toivotuin värijakauma: Musta pää, jossa mieluiten kuonoon asti ulottuva valkoinen "pläsi", symmetrinen musta satula, musta lantio ja hännän tyvi. Muut osat ovat valkoiset ja niissä voi esiintyä vain vähäisessä määrin pilkkuja.
Ruskea: Ruskea väri vaihtelee suklaanruskesta pronssiin. Valkoiset merkit rinnassa, varpaissa ja / tai hännän päässä ovat sallitut.
Näyttelyissä kaikki värit kilpailevat samassa luokassa.
 

VIRHEET:

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Yleisvaikutelma: Ilmavuus ja massattomuus.
Luuston rakenne: Veltto olemus ja hento luusto.
Luonne: Aggressiivisuus tai arkuus.
Pää: Kapea.
Kuono-osa: Suippo tai pitkä.
Huulet: Ylikorostuneet.
Silmät: Pyöreät, ulkonevat tai väriltään keltaiset, voimakkaasti näkyvä sidekalvo.
Selkä: Köyry, pehmeä tai painunut.
Häntä: Lyhyt, pitkä tai koukkuhäntä, kiertynyt hännänpää.
Eturaajat: Painuneet ranteet, hajavarpaat, sisä- tai ulkokierteiset käpälät, räpylöiden puuttuminen varpaiden välistä.
Takaraajat: Suorat polvet, pihtikinttuisuus, länkisäärisyys ja sisäkierteiset käpälät.
Liikkeet: Sipsuttavat, laahustavat, sivuttain etenevät, liian kapeat tai kerhäävät, ristiinastuminen eturaajoilla, ulos- tai korostuneesti sisäänkiertyvät etukäpälät, hackney liikkeet (korkea etuaskel) ja peitsaus.
Karvapeite: Täysin avonainen. Pohjavillan puute
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Huono luonne. Ylä-, ala- tai vino purenta. Lyhyt ja litteä karvapeite. Muut kuin valkoiset värimerkit mustilla tai ruskeilla koirilla, muut värit kuin musta, valkomusta ja ruskea.
HUOM! Uroksilla tulle olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

Rotumääritelmän pisteytys kasvattajia ja näyttelytuomareita varten:
 

Tärkeysjärjestys värille valkomusta:

Musta pää ohuella pläsillä

Symmetrinen satulan väritys

Musta takaosa joka jatkuu häntään asti

Huomioita rotumääritelmien eroista

Oli ilo löytää vanha nöffien rotumääritelmä, jossa oli vielä kuvakin mukana. Rotumääritelmää tarkastellessa huomasin sen olevan lähes identtinen Englannin tämänpäiväisen rotumääritelmän kanssa (huom! Englannissa kirjoitettiin ensimmäinen nf - rotumääritelmä 1890-luvulla). Käännös ei tee alkuperäistekstille kunniaa, sillä vanhahtava englanti käyttää erittäin kuvaavia sanoja, joita ei enää valitettavasti ole niinkään arki-/virallisessa käytössä ja on siksi haastavaa käännettävää. Nykyiset rotumääritelmät ovat kyllä asiapitoisia, mutta huomattavasti vähemmän kuvaavia, jättäen omalle tulkinnalle enemmän varaa.

Esimerkkinä voi käyttää vaikka turkin väritystä: Vanhassa sen kuuluu olla “mattapintainen pikimusta”, kun nykyaan pelkka “musta” riittänee. Muita huomiota olivat lihaksien esille otto useassa kohdassa, sekä koiran aktiivisuuden korostaminen. Massiivisuutta myös kaivattiin, mutta ei aktiivisuuden tai tasapainoisuuden kustannuksella.

Mielenkiintoinen huomio oli pistetaulukko, josta näkee rotumääritelmän tärkeimmät osa-alueet: lanne ja selkä, turkki, takaraajat ja häntä, raajat ja tassut, korvat. Kun ajattelee rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta, niin ne ovat todellakin olleet olennaisia koiran tomintaa ajatellen: vettahylkivä paksu turkki edesauttaa vesipelastustyötä ja esimerkiksi, ehkä ummikoille yllättävä huomio korvista selittyy järkevästi: pienet, tiiviisti asettutuneet korvat estävät veden menon korvakäytäviin kovassa aallokossa tai vaikkapa veneestä hypyssä.

Nykyään koiran päällä, ilmeella ja mm. kaulan pituudella tuntuu olevan turhankin suuri merkitys erityisesti koiran näyttelymenestykseen, mutta taulukkoa katsomalla huomaa helposti ettei niillä osa-alueilla ole kokonaispisteissä juurikaan merkitystä.

Väreissa itselle yllättävää oli lausahdus jossa mainittiin valkomustien värityksen kauneuden olevan erittäin merkittävä. Rotumääritelmässä ei myöskään käytetty sanaa ruskea, vaan pronssi.

Purennasta, poskista, huulista, kuonorypyistä eikä räpylöistäkään ollut mainintaa, eikä rotumääritelmän lopussa ollut virhelistaa, niinkuin nykyisessä versiossa. Koirien koko on pysynyt suurinpiirtein samana läpi vuosien, tosin karvaa on tullut rodulle huomattavasti enemmän. Esimerkiksi takaraajojen kohdalla mainittiin ettei niissä kuulukaan olla juurikaan karvapeitettä, rintaan ei saa muodostua “kuolalappua”, eikä korvissakaan saa luonnostaan olla hapsuja..

Kuvaa katsottaessa ei se nf-koira loppujenlopuksi ole kovinkaan muuttunut, ja hyva niin. Nykynöffi, vaikka karvaisempi versio onkin, pystyy edelleen sille tarkoitettuun vesityöhön. Sehän se rotumääritelmän perusidea onkin ollut: säilyttää rotu työskentelykelpoisenä.

(c) Salmelin