Ruuti aloitti levottomuuden lauantaina klo 22.40PM. Yö sujui tontin ympäri lenkkeillessä ja läähättäessä. Lenkkien yhteydessä uusi pesä piti aina yrittää vaivihkaa kaivaa lähikuusen juureen.Valitettavasti emme kuitenkaan voi jättää Ruutia yksin synnyttämään metsään, joten matka jatkui taas saunarakennukseen. Onneksi yö oli viileä ja pesutuvan puolen kaakelit jääkylmiä, jotka viilensivät Ruutin olotilaa mukavasti. Siitä huolimatta Ruuti pyrki edelleen nukkumaan ketarat ojossa ns. sammakkoasennossa. Edellisenkin pentueen aikaan sammakko-asento oli se, mistä Ruutin löysi. Luulisi pentujen murskaantuvan koko kehon painosta (Ruutihan painaa 55kg), mutta ei, tyytyväsinä ne siellä nukkuivat. Pentujen liikkeitä on tuntunut jo viimeiset pari viikkoa, vasemmalla kyljessä (ylhäällä kylkiluiden alla) on selvästi yksi mega-suuri pentu, joka potkii satunnaisesti. Oikealla ei tuntunut mitään muttei sitä koskaan varmuudella voi tietää. 

   
    Ruuti miettii kysyy lupaa karata metsään synnyttämään - Ruutin häntä paketoituna synnytystä varten

Ruutin avautumisvaihe (läähätys, levottomuus) jatkui normaalisti noin klo 9AM asti, jolloin ensimmäinen limatulppa valahti puukuistille. Nestettä tuli noin 0.5dl, oli väriltään kirkasta. Noin 10AM tienoilla Ruutilta valahti lisää nestettä ulos (jälleen 0.5dl), mutta tällä kertaa nestemäisen kirkasta: amnionestettä. Odotimme vielä pari tuntia, mutta koska Ruuti ei aloittanut ponnistuksiaan, suuntasimme päivystävälle eläinlääkärille Kouvolaan. Sormella stimulointi ei aiheuttanut supistuksia, joten Kouvolasta Ruuti lähetettiin Herttaan, Helsinkiin leikattavaksi. Oksitosiinin antaminen ei auta, jos nartulla ei ole jo lähtäkohtaisesti edes pieniä supistuksia. Oksitosiini ei kehita supistuksia tyhjästä. Ilman elainlaakaria pentu saattaa menehtya kohtuun, koska yksinainen pentu ei välttämätta stimuloi kohdun supistumista riittavasti, josta johtuen avautusmisvaihe ei koskaan muutu ponnistusvaiheeksi.

Hertan henkilökunta oli erinomaisen tehokas, ystävällinen ja asiantunteva. Vastaanotolla Ruutilta tuli jälleen 0.5dl kirkasta amnionestettä. Amnionesteen kirkkaus oli lupaavaa: pentu saattaakin vielä olla elossa. Amnioneste tummenee vihrean ruskeaksi jos pennulla on ollut hapen puutetta, tai jos pentu on ulostanut sikiöpussiin. Amnionestettä saattaa tihkua normaalisti pussista, joten pieni määrä ei ollut huolestuttavaa, vaikkakin tässä tapauksessa tarkoitti ehdottomasti sitä, että sektio oli tehtävä samantien. Ruuti nukutettiin pian, ja kannettiin leikkaussaliin. Puolisentuntia leikkauksen alusta, noin klo. 17.30PM, hoitaja toi meille pirteän Arielin kuivattavaksi. Tavallisesti emän rauhoitusaine saattaa myös vaikuttaa pennun virkeyteen, mutta tällä kertaa ei. Ariel oli pirteä, jäntevä tyttö, joka jaksoi etsiä nisää (imi sormea). Eläinlääkärin kanssa jutellessa tuli ilmi, että Ariel oli ollutainoa pentu kohdussa, kohtu oli muuten hyvässä kunnossa, ja että Arielin istukka oli kuitenkin vielä ollut jämäkästi kiinni. Kooltaan se oli noin puolen pennun kokoinen (suuri siis)!

Ruuti suljettiin ja tuotiin huoneeseen virkoamaan. Kunhan Ruuti tunnisti nimensä, tarjosimme Arielia varovasti pään eteen haisteltavaksi. Ruutin emänvaistot ottivat ylle ja heti alkoi (tai siis yritti, sillä kieli ei vielä toiminut!) nuolemaan pentua. Tunnisti omakseen. Parin minuutin jälkeen laitoimme Arielin nisälle, jossa se tyytyväisesti imi ensimmäiset maitonsa. Kunhan Ruuti heräili kävelykuntoon, suuntasimme autolle ja kotiin päin. Kotimatka sujui hyvin: Ruuti ja Ariel nukkuivat tyytyväisenä. Ariel vällyihin kierittynä ihmiskehoa vasten (pysyäkseen lämpimäna) ja Ruuti tavarasäiliössä täystuuletus päällä (kuuma päivä). Kahden ja puolen tunnin kotimatkalla pysähdyimme kahdesti imettämään pentua hetkeksi ja tarkistamaan ettei Ruutilla ollut liian kuuma. Nukutuksen jälkeen koiran kieli ei pysty jäähdyttämään kehoa tehokkaasti, joten ylikuumeneminen voi olla ongelma. Auto pysyi kuitenkin viileänä, ja Ruuti sai kauan kaivatut unensa nukkuessaan viileässä.

   
    Ruuti odottaa pääsyä eläinlääkäriin - hihna jäi kiireessä kotiin joten Nikonin kamerahihna toimi väliaikaishihnana  -  Ariel ja Ruuti auton takana pysähdyksellä.

Mökille saapuessa Ruuti ja Ariel muuttivat saunan pesutupaan. Ariel tyytyväisesti Ruutin viereen, ja Ruuti tyytyväisesti kaakelille. Pentu punnittiin: 820grammaa. Ruuti söi jäätyneen jauhelihaköntin (yllätykseksemme, sillä yleensa narttumme eivät ole syöneet kunnolla ensimmäiseen pariin viikkoon) ja joi paljon. Yön aikana joi vain lisää vettä, auttaen maidontuotannon käynnistykseen. Saimme myös eläinlääkäristä kolme pistosta oksitosiiniä, jotta ”kaikki tulee ulos minkä tuleekin tulla”. Ensimmäinen yö sujui rauhallisissa merkeissä.


Ihaa seuraa Arielin unia, Ruuti ottaa rennosti

Ensimmäisen päivän punnitus näytti 930g, mikä oli hienoa, sillä pennun paino oli nousussa. Ruutilta tulee maitoa juuri yhden pennun tarpeisiin, mutta ylimääräistä ei ole. Jos ”ylimääräisiä” pentuja olisi, olisi maidontuotantokin käynnistynyt hanakammin. Mitään hätää ei Arielilla kuitenkaan ole: tyhjentää kaikki nisät tyytyväisenä itse. Luonnetta alkaa jo näkyä: jos siirrämme Arielin halutulle nisälle, ei se tasan satavarmasti sitä hyväksy. Jos jujutamme Arielin luulemaan sitä omaksi löydökseen, juo se siitä kuitenkin tyytyväisesti. On tärkeää varmistaa että Ariel juo varmasti jokaisesta nisästä, ettei Ruuti saa nisätulehdusta ja että kaikki nisät varmasti toimivat. Arielin lempinisät ovat kaksi keskimmäistä. Yleensä pennut tykkäävät kahdesta viimeisestä, sillä niihin tulee yleensä eniten maitoa. Onneksi Ariel oli syntyessään jo suuri narttu, sillä Ruutin nisät (tämän ollessa Ruutin toinen pentue) ovat suuret (noin etusormen paksuiset). Muistan miten Caprin toisella pentueella (R pentue) oli ”ongelmia” ensimmäiset pari päivää ahtaa suuri nisä pieneen suuhun, ennenkuin kasvoivat hieman. 

Ruuti karkasi jo kastautumaan järveen. Uittaahan ei saa pariin viikkoon keisarinleikkaushaavan vuoksi, mutta Ruuti ei mitä ilmeisemmin kuullut lääkärin ohjetta. Ensimmäinen kunnon yö oli siis Arielille järvimärkä. Ariel ei tuntunut kosteudesta välittävän, ja onneksi järvi on puhdas ettei Ruutin haavakaan toivottavasti tulehdu. Ruutihan siis ulkoilutetaan hihnassa tonttia ympäri, mutta ruokailun yhteydessä karkasi kun silmä vältti. Hihnalenkeillään Ruuti on pyrkii edelleen tarkistamaan kaikki kaivamansa kolonsa ylimääräisten pentujen varalta. Eihän sitä tiedä jos joku olisi sinne eksynyt kun vain yksi on kotona lämpölampun alla.

   
   Ariel päivä 1 -  Arielilla on valkoiset tassunpäät, leuka ja rintaviiva. Todennäkoisesti valkoiset merkit häviävät ajan myötä kuten aiemmilta pennuiltamme. Ruutillakin oli valkoinen rinta ja tassut syntyessään. 

Ensimmäsen yön ja päivan Ariel söi noin kymmenen minuutin välein, eli nukkui myös Ruutin vatsan päällä. Ongelmana oli kuitenkin se, ettei kumpikaan saanut kunnolla unta: Ruuti hätkähti hereille aina kun pentu liikkui tai hieman äännähti, Ariel taas äännähdyttyään sai aina märan kylmän pesun. Nyt (päivä 2) kun Ariel syö ”vain” parinkymmenen minuutin välein, nukkuu se sikeästi lämpölampun alla saunatuvan puolella, lelu kaverinaan. Ruuti kuorsaa pesutilan puolella pitäen pentua silmällä. Hyvä näin että molemmat saavat myös nukuttua sikeästi kuorsaten, ja molemmilla on oikea lämpötila (pentu lämpimässä, Ruuti viileässä). Aina heti kun toinen näyttää valmiilta (imemään tai imettämään), muuttaa pentu heti nukkumaan Ruutin kylkeen. Ariel viettää noin 20 tuntia vuorokaudesta Ruutin kyljessä, sen neljä sitten korissa antaen molemmille nukkumisrauhan (ei toki putkeen, vaan päivän mittaan).

Toinen päivä on sujunut erinomaisen hyvin, Ruuti on jälleen syönyt hyvin, Ariel samoin. Arielin omistajaperhe tulee käymään viikonlopun aikana.

Valokuvia olemme ottaneet Ihaa-lelun vierellä, jotta pennun kasvua on helpompi seurata. Ihaa tulee nayttamaan hurjan pienelta kunhan pentu kasvaa aikuiseksi: nyt se on vielä iso. Ruuti ei ymmärrä kuvaussessioiden eteen, vaan seuraa silmä kovana mitä Arielille teemme. Yhtään jos pentu ääntelee, on Ruuti tsekkaamassa mikä on hätänä.

 
 Jättisuuri Ariel Ihaan vierellä - päivä 1