Watercubs & Kivisilmän

työskentelevät näyttelynewfoundlandinkoirat

Vaellus Repoveden kansallispuistossa kesällä 2008
 

Koirien kunnon kohottamiseksi (ja mielenvirikkeeksi) päätimme lähteä parin päivän vaellukselle. Repoveden luonnosuojelualue sijaitsi sopivasti kivenheiton päässä, joten se oli luonnollisesti vaelluksemme kohde. Aiempina vuosina olimme toki käyneet polkuja ihailemassa, mutta nyt olisi tosi kyseessä: yöpyisimme myös siellä.

Kunnon suunnitelu ja pakkaaminen on kaiken A ja O. Aloitimme siis listojen tekemisellä ja reitin suunnittelulla. Kun kamaa alkoi kasaantua keittiön pöydälle, heräsivät koiratkin touhuun mukaan. Yrittivät auttaa parhaansa mukaan, mutta kamojen piti olla kuivia ja karvattomia, ei valmiiksi kuolalla kostutettuja. Kun kamat oli pakattu ja koirat kytketty hihnoihin, marssimme peräkanaa kohti tuntemattomia seikkailuja.. ;-)

Alkuun polut tuntuivat liiankin helpoilta ja ehdimme jo hetken epäillä reittivalintaamme. Pian kuitenkin polut alkoivat mutkitella ja maasto vaikeutua. Maisemat vaihtuivat tiuhaan tahtiin: kaunis hopeinen mäntymetsä vaihtui vihreään sammaleiseen "röllimetsään", joka taas vaihtui paljaaseen kalliomaisemaan. Eri tyyppisiä metsämaisemia näkyi reittimme varrella varmasti toistakymmentä.

Ensimmäisen levähdyksemme pidimme aika pian, sillä halusimme varmistaa että koirat jaksaisivat loppuun asti. Seuraavana oli vuorossa jyrkkä nousu näkötornille. Jyrkimpiä ja liukkaimpia kohtia oli helpoitettu portailla.

Tornilta oli upeat näköalat, joita koiratkin pääsivät ihailemaan. Rappuset olivat jyrkät, mutta koirat osasivat ja uskalsivat ne hyvin kiivetä.

Telttapaikalle pääsimme kuuden maissa. Takana oli yhdentoista kilometrin taivallus ja kaksi lepotaukoa. Koirat olivat jaksaneet vaeltaa hyvin, mutta kyllä niistä näki, että matkaa oli jo kertynyt mukavasti. Ruokittuamme koirat, paistoimme makkarat. Yllättävää kyllä, mutta edes Capri ei enää siinä vaiheessa tullut kerjäämään vierelle. Molemmat olivat ihan naatti!

Seuraavana aamuna heräsimme tikan nakutukseen auringon nousun aikaan. Yö oli ollut viileä, mutta onneksi meillä oli ollut kaksi "lämpöpatteria" mukana omasta takaa.. (tosin Vera tykkäsi nukkua kauimmassa kulmassa..) Aamupala oli syöty ja kamat pakattu pian heräämisen jälkeen. Tänään olisi vuorossa yhdeksän kilometrin kotimatka.

Kotimatkalla näkyi yhtä paljon kaunista ja erikoista kuin edellisenä päivänäkin. Näimme jättijuurikon, vaaleanpunaista sammalta, keltaisen järven ja mm. metso lähti lentoon vain muutaman metrin päästä!

Näimme mahtavia luonnonnähtävyyksiä ja tarvoimme monissa erilaisissa maastoissa. Oli kertakaikkisen mahtavaa ja voimme suositella kenelle tahansa. Polut olivat hyvin merkityt ja kunnossa pidetyt. Ulkohuusseja löytyi jokaiselta merkityltä levähdyspaikalta (siistit vaikkei paperia ollutkaan). Knotskit oli muutettu grillikatoksiksi ja polttopuuta riitti (kirveskin löytyi jos sitä kaipasi).

Saman kesän aikana "eksyimme" uudestaan vaeltamaan, oli se tosiaan upea kokemus. :-)

Lisää kuvia löytyy osoitteesta: http://smg.photobucket.com/albums/v703/bettin/vaellus/?start=all

(c) Salmelin